Huovutus

Toisella kerralla meille opetettiin huovutusta. Olin huovuttanut aikaisemminkin, joten se oli tuttua puuhaa. Jotkut asiat olivat kuitenkin jo unohtuneet, joten oli hyvä, että huovutus (ja sen pedagoginen puoli) tuli nyt esille.

Aloitimme tasohuovutuksella. Opettajamme selitti todella tarkasti eri vaiheet tasohuovutukseen, ja keskittyi ala-asteelaisille vaikeisiin kohtiin. Ensimmäinen tarkka kohta huovutuksessa on se, että eri villakerrokset täytyy laittaa päällekkäin niin, että kuidut menevät ristiin. Itselläkin oli hieman epävarmuutta kuitujen suunnasta, joten oppilaille täytyy näyttää todella tarkasti, että mitenpäin kuidut menevät.

Villan kastelu oli seuraava työvaihe. Meille kerrottiin tunnilla, että sopivan määrän vettä voi annostella villan päälle kädellä tai vaikkapa tiskiharjalla. Tiskiharjan avulla ei ainakaan työ kastuisi kokonaan, mutta se onkin eri asia että käytetäänkö märkää tiskiharjaa oikeaan tarkoitukseen. Saippuan käytössä voi opettaja miettiä, että millaista saippuaa käytetään. Onko helpompi antaa jokaiselle pieni saippuanpalanen vai kannattaako opettajan itse annostella sopiva saippuanmäärä sankkoon? Molempia tapoja voi kokeilla. Itse saattaisin annostella sopivan määrän sankkoon, jottei koko pöytä tai työ ole täynnä saippuaa. Saippuan määrän lisäksi opettajan täytyy olla tarkkana siitä, että työn täytyisi pysyä koko ajan lämpimänä. Saippuan lisäksi myös vettä täytyy lisätä tasaisesti, muttei kuitenkaan liian paljoa. 

Uusi tekniikka (tai ainakin unohtunut tekniikka) oli minulle rullaus pyyhkeen avulla. Kuten opettaja sanoikin, niin etenkin pienille oppilaille olisi hyvä antaa pyyhe helpottamaan huovuttamista. Pyyhe vain laitetaan itsensä ja pöydän väliin, ja sen avulla rullataan verkon ympärille rullattua työtä. Kokeilin itse molempia tapoja; ilman pyyhettä ja pyyhkeen kanssa, ja pyyhkeen kanssa huovuttaminen oli helpompaa. Työ pysyi paikoillaan, eikä luisunut ympäri pöytää. Tasohuovuttamista pystyy tekemään "normaalistikin" ilman rullausta, ja itse käytin molempia tapoja. Molemmissa on hyvät puolensa. Rullauksessa pystyy helposti huovuttamaan koko työtä, mutta normaalilla hankaustekniikalla täytyy käsitellä niin reunat kuin kuviotkin. Rullauksessa ne jäivät helposti huovuttamatta. Oppilaiden kanssa täytyy olla tarkkana rullauksessa, sillä helposti unohtuu työn kääntäminen. Työtä täytyy kääntää mielellään yhden rullauskerran jälkeen toisinpäin, ettei siitä tule pitkulainen!

Tasohuovutuksen lopuksi täytyi huuhdella työtä vuoronperään kuuman ja kylmän veden alla. Oppilaita täytyy tällöin tarkkailla, etteivät he vie työtä liian aikaisin veden alle, muuten kuviot lähtevät irti.

Huovutukseen tarvitsee melko paljon erilaisia tarvikkeita. Saippuat, sangot, villat, verkot, pyyhkeet ja suojat pöydille. Nämä tarvikkeet eivät kuitenkaan ole vaikeasti hankittavia ja yleisesti koulujen perustavaraa, joten huovuttamisen luulisi onnistuvat pienemmilläkin määrärahoilla. Niinkin voi säästää, että käyttää värjäämätöntä villaa aluksi ja vain päälle laittaa kalliimpaa värjättyä villaa.

Oma työni onnistui hyvin, sillä sain kuviot huopumaan kunnolla ja reunatkin ovat melko tasaiset. Huovuttaminen oli hauskaa, vaikkakin raskasta. Huovuttamiseen tarvitsee kärsivällisyyttä, sillä työ ei hetkessä ole valmis. Etenkin jos on paljon kuviota, niin niiden huopumiseen saattaa mennä paljonkin aikaa. Minulla toinen kuvio oli paremminhuopuva, toinen vaikeammin. Palloa olisi saanut huovuttaa vieläkin pidempään, mutta tunnilla meidän täytyi siirtyä seuraavaan aiheeseen. Huovutus oli kuitenkin terapeuttista, kunhan vain rullasi ja hankasi vuoronperään.  

Oma työni

Tasohuovutuksen jälkeen kokeilimme pallon huovutusta. Ensin täytyi valita sopiva määrä villaa, jonka jälkeen alettiin vain huovuttamaan sitä lämpimän veden ja saippuan avulla pallon muotoiseksi käsien välissä. Pikkuhiljaa villasta alkoi tulla pallon muotoinen, jonka jälkeen aloimme asettelemaan työn päälle lisää kerroksia. Kerroksien täytyy olla mahdollisimman ohuita ja mielellään pitkulaisia, jolloin ne huopuvat paremmin pallon muotoiseksi. Mitään ei myöskään jää irtonaiseksi pallon päälle. Tässäkin huovuttamisessa tärkeää on kärsivällisyys; kyllä siitä tulee pallon näköinen kunhan jaksaa tarpeeksi pitkään huovuttaa. Olen tyytyväinen pallooni, sillä sain siitä oikean muotoisen ja värit tulevat mukavasti esille. Eri kerroksetkin pysyivät paikoillaan!

Huovuttamani pallo

Pallon huovuttamisen jälkeen siirryimme kolmiulotteisten töiden huovutukseen. Tunnilla sai tehdä joko rytmimunan tai huovuttaa valitsemansa muodon rautalangan ympärille. Valitsin rytmimunan, koska idea oli niin hauska ja yksinkertainen. Kinder-munan kuorien sisään laitetaan riisiä, kiinnoskohtaan vielä teippiä jotta kuoret pysyvät kiinni ja aloitetaan huovutus. Huovutuksen aloittaminen oli melko vaikeaa, sillä kuoret olivat niin liukkaat. Tässäkin kuitenkin kärsivällisyys oli valttia; kunhan alusta pääsi niin siitä huovuttaminen helpottui. Kolmiulotteisen työn huovutus oli melko samanlaista kuin pallonkin, täytyi vain muistaa tarpeeksi ohuet suikaleet ja työn lämpimänä pitäminen. Oma rytmimunani olisi kaivannut vielä lisää huovutusta etenkin raidan kohdalta, mutta aika loppui kesken. Sain kuitenkin teipin ja oranssin munankuoren piiloon, joten olen tyytyväinen.

Rytmimuna

Kaiken kaikkiaan huovutuskerta oli hauska ja hyödyllinen. Tätä tekniikkaa varmasti tulen hyödyntämään tulevassa työssäni!

Käsinompelu, sorminukke

Ensimmäisenä työnä tekstiilityön kurssillamme oli tarkoitus tehdä sorminukke. Sorminuken suunnittelu täytyi aloittaa jo ennen ensimmäistä kertaa, ja aiheena oli siis satu/aapinen/mielikuvitus/muu elämys. Ensin aloin miettimään mahdollisia satuhahmoja, mutta mikään ei oikein innostanut. Sitten mieleeni tuli kirjonnasta ja hienoista kuvioista maatuskat. Maatuskoissa on aina hienot kuviot, ja aloin työstämäänkin ajatusta maatuska-sorminukesta, johon kirjotaan erilaisia kuvioita.

Tässä on esimerkki maatuskasta. (kuva täältä.)

Suunnittelin kotona työstäni tällaisen:

Suunnitelmassani näkyy niin visuaalinen kuin tekninenkin puoli. Maatuskan alaosaan suunnittelin tekeväni ketjupistoja, keskivaiheille kuusipistoja ja naaman olisin muotoillut solmupistojen avulla. Etu- ja takakappaleet ajattelin yhdistää luotospistoilla ja silmät, nenän ja suun meinasin tehdä etupistoilla.

Värit päätin vasta tunnilla. Valitsin turkoosin kankaan ja väreiksi hahmottelin valkoista, oranssia ja violettia.

Tunnilla aloitimme harjoittelemaan erilaisia pistoja. Pöytäkuntamme kanssa harjoittelimme niin pykäpistoa, kuusipistoa, solmupistoa, ketjupistoa kuin sidepistoakin. Mallia otimme käspaikan sivuilta löytyvistä pistoista.

Ylhäällä kuvassa näkyvät pistoharjoitteeni, oikealla kaava ja kangaskappaleet, joihin olenkin jo kirjonut erilaisia kuvioita.

Valmis työ näyttää tältä:

Työni suunnitelma muuttui matkan varrella, mutta pääpiirteet pysyivät samoina. Tein ketjupistoja sorminuken alaosaan ja keskelle kuusipistoja. Silmät ja suun tein etupistoilla, nenän solmupistolla. Yhdistin kappaleet nurjalta puolelta etupistoilla siten, ettei oikealla puolella olisi näkyvillä pistoja (ne tosin näkyvät hiukan sivuilta). Naamaa en hahmotellutkaan solmupistoilla, vaan innostuin jatkamaan kirjontaa toisellekin puolelle, jonne tein solmupistoja ja kuusipistoja. Takaa sorminukke näyttääkin siten tältä:

Kaikin puolin sorminuken teko onnistui hyvin. Kun harjoitteli pistoja ensin, niin tekniikka oli jo tuttu sorminukkea tehdessä. Olen tyytyväinen työni etupuoleen, mutta takapuolen pistot menivät hieman vinoon. En ollut myöskään tyytyväinen siihen, että etupistot, joilla yhdistin kaksi kappaletta, näkyvät valmiin työn sivuilta.

Opettaessa käsinompelua ja kirjontaa on tärkeää huomioida oppilaiden lähtötaso. Täytyykö siis lähteä jopa opettamaan saksien käyttöä tai langan laittamista neulaan, vai voidaanko näyttää heti erilaisia kirjontamalleja opettajajohtoisesti. Oikea päättelytapa on hyvä käydä ainakin läpi ennen kirjonnan aloittamista, sillä se unohtuu kokemukseni mukaan melko nopeasti. Olen pitänyt käsityökerhoa, ja siellä täytyi joka kerta olla muistuttamassa päättelytavoista ja päättelyn tarpeellisuudesta. Tärkeää on myös neuvoa oikeanlaisen neulan ja langan valinnassa (tässä tapauksessa täytyi valita terävä neula). Ja kuten aina, on hyvä neuvoa kaavan tekoa (ja sen tärkeyttä) ja nuppineulojen käyttöä. Samoin on hyvä tarkistaa, että oppilaat laittavat kappaleet oikein päin, jos meinaavat tehdä työssään samoin kuin minä, eli yhdistää kappaleet nurjalta puolelta.

Kirjontatyössä oli hyvä, kun pöytäkunnista löytyi tarkkoja ohjeita erilaisiin kirjontapistoihin. Niitten avulla oli helppo opetella erilaisia kirjontapistoja. Harjoittelu onkin tärkeää, ettei mennä heti tekemään itse työtä. Siinä tekee helposti työn täyteen reikiä, kun pisto ei onnistukaan ja se täytyy purkaa. Olennaista onkin, että ensin harjoitellaan ja sitten vasta siirrytään oikean työn tekoon! Viimeisenä pointtina on oikean pituisen langan valinta. Hyvä esimerkin kertoi joku opiskelija tunnilla; oman käden mittainen lanka on sopiva.