Ensimmäisenä työnä tekstiilityön kurssillamme oli tarkoitus tehdä sorminukke. Sorminuken suunnittelu täytyi aloittaa jo ennen ensimmäistä kertaa, ja aiheena oli siis satu/aapinen/mielikuvitus/muu elämys. Ensin aloin miettimään mahdollisia satuhahmoja, mutta mikään ei oikein innostanut. Sitten mieleeni tuli kirjonnasta ja hienoista kuvioista maatuskat. Maatuskoissa on aina hienot kuviot, ja aloin työstämäänkin ajatusta maatuska-sorminukesta, johon kirjotaan erilaisia kuvioita.
Suunnitelmassani näkyy niin visuaalinen kuin tekninenkin puoli. Maatuskan alaosaan suunnittelin tekeväni ketjupistoja, keskivaiheille kuusipistoja ja naaman olisin muotoillut solmupistojen avulla. Etu- ja takakappaleet ajattelin yhdistää luotospistoilla ja silmät, nenän ja suun meinasin tehdä etupistoilla.
Värit päätin vasta tunnilla. Valitsin turkoosin kankaan ja väreiksi hahmottelin valkoista, oranssia ja violettia.
Tunnilla aloitimme harjoittelemaan erilaisia pistoja. Pöytäkuntamme kanssa harjoittelimme niin pykäpistoa, kuusipistoa, solmupistoa, ketjupistoa kuin sidepistoakin. Mallia otimme käspaikan sivuilta löytyvistä pistoista.
Ylhäällä kuvassa näkyvät pistoharjoitteeni, oikealla kaava ja kangaskappaleet, joihin olenkin jo kirjonut erilaisia kuvioita.
Valmis työ näyttää tältä:
Työni suunnitelma muuttui matkan varrella, mutta pääpiirteet pysyivät samoina. Tein ketjupistoja sorminuken alaosaan ja keskelle kuusipistoja. Silmät ja suun tein etupistoilla, nenän solmupistolla. Yhdistin kappaleet nurjalta puolelta etupistoilla siten, ettei oikealla puolella olisi näkyvillä pistoja (ne tosin näkyvät hiukan sivuilta). Naamaa en hahmotellutkaan solmupistoilla, vaan innostuin jatkamaan kirjontaa toisellekin puolelle, jonne tein solmupistoja ja kuusipistoja. Takaa sorminukke näyttääkin siten tältä:
Kaikin puolin sorminuken teko onnistui hyvin. Kun harjoitteli pistoja ensin, niin tekniikka oli jo tuttu sorminukkea tehdessä. Olen tyytyväinen työni etupuoleen, mutta takapuolen pistot menivät hieman vinoon. En ollut myöskään tyytyväinen siihen, että etupistot, joilla yhdistin kaksi kappaletta, näkyvät valmiin työn sivuilta.
Opettaessa käsinompelua ja kirjontaa on tärkeää huomioida oppilaiden lähtötaso. Täytyykö siis lähteä jopa opettamaan saksien käyttöä tai langan laittamista neulaan, vai voidaanko näyttää heti erilaisia kirjontamalleja opettajajohtoisesti. Oikea päättelytapa on hyvä käydä ainakin läpi ennen kirjonnan aloittamista, sillä se unohtuu kokemukseni mukaan melko nopeasti. Olen pitänyt käsityökerhoa, ja siellä täytyi joka kerta olla muistuttamassa päättelytavoista ja päättelyn tarpeellisuudesta. Tärkeää on myös neuvoa oikeanlaisen neulan ja langan valinnassa (tässä tapauksessa täytyi valita terävä neula). Ja kuten aina, on hyvä neuvoa kaavan tekoa (ja sen tärkeyttä) ja nuppineulojen käyttöä. Samoin on hyvä tarkistaa, että oppilaat laittavat kappaleet oikein päin, jos meinaavat tehdä työssään samoin kuin minä, eli yhdistää kappaleet nurjalta puolelta.
Kirjontatyössä oli hyvä, kun pöytäkunnista löytyi tarkkoja ohjeita erilaisiin kirjontapistoihin. Niitten avulla oli helppo opetella erilaisia kirjontapistoja. Harjoittelu onkin tärkeää, ettei mennä heti tekemään itse työtä. Siinä tekee helposti työn täyteen reikiä, kun pisto ei onnistukaan ja se täytyy purkaa. Olennaista onkin, että ensin harjoitellaan ja sitten vasta siirrytään oikean työn tekoon! Viimeisenä pointtina on oikean pituisen langan valinta. Hyvä esimerkin kertoi joku opiskelija tunnilla; oman käden mittainen lanka on sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti