Kankaanpainanta

Painamme tekemäämme kassiin valitsemamme kuvion esimerkiksi omenan, sipulin, teipin, kontaktimuovin tai kalvon avulla.
Minä tein kassin jälkeen itselleni vielä kännykkäpussin. Otin mallia siskoni minulle tekemästä pussista. Kun pussi oli valmis, aloin suunnittelemaan sopivaa painokuviota. Päädyin painamaan punaiseen kännykkäpussiini valkoisen tähden. Mallia otin aikaisemmin tekemästäni ikkunaan laitettavasta lumitähdestä. Suunnittelin kuvion ensin kalvolle, mutta sitten minulle tuli ongelma, ja reunat pitikin tehdä vielä kontaktimuoville. Painaminen sujui onnistuneesti, eikä väriä mennyt kalvon yli tai ali. Minulla oli aikaisempaa kokemusta kankaanpainannasta, joten päätin tehdä painannan kännykkäpussiin. Halusin jättää kassin yksiväriseksi.

 muista opettaessa:
-kontaktimuovin avulla saa haluamansa kuvion tiukasti kiinni kankaaseen, kalvo voi olla hieman vaikeampi
-kiinnitä kalvo teipillä
-kalvon/kontaktimuovin täytyy olla tarpeeksi iso myös reunoilta, ettei kankaaseen mene väriä kuvion reunoilta
-jos painaa omenalla tai tekee itse leimasimen, niin täytyy olla tarkkana, ettei väriä mene kankaaseen "ulokkeen" ulkopuolelta
-kankaaseen voi merkitä haluamansa kuvion keskikohdan esimerkiksi lyijykynällä, että saa varmasti kohdistettua kuvion oikeaan kohtaan
-väriä ei saa olla "tuputtimessa" liikaa
-kassia painaessa täytyy olla kassin sisällä esimerkiksi sanomalehteä, ettei väriä mene väärään paikkaan
-samoin pöydät täytyvät olla hyvin suojattuina, myös essut ovat tarpeen
-tuputtimien täytyy olla puhtaat ja kuivat
-vaatii opettajalta tarkkuutta.

Koneompelu ja kassi

Aloitimme koneompelun. Aiheena on "kannan, kuljetan, säilytän, suojaan". Päätin tehdä tavallisen kassin, koska niitä tarvitsee aina. Oli mielenkiintoista ja hyödyllistä tutkia ensin erilaisia kasseja, ja miettiä, kuinka ne onkaan tehty.Oli myös hyvä kerrata sauman ja päärmeen periaatteet ja tekotavat. Muistan ala-asteelta, että opettaja aina kertoi meille suoraan työn, työvaiheet ja kaiken muunkin, eikä mitään tarvinnut miettiä itse. Hyvä että edes laukun kokoa mietimme itse. Meillähän nyt oli melko itseohjautuvaa koko laukun suunnittelun teko ja kankaan leikkaaminen, mutta tietenkin ala-asteella täytyy käydä kaikki tarkemmin läpi.

Aloimme suunnittelemaan omia kassejamme. Minä päädyin sellaiseen kassiin, jossa on kaksitaitteinen päärme ja suorakulmion muotoinen pohja. Mietin ensin myös taskua, mutta loppujen lopuksi en sitä haluakaan.

Suunnittelun aikana mietimme laukun mittoja. Päädyin miltei samanlaiseen kassiin kuin mitä oli esimerkkinä, mutta joitakin mittoja muutin. Kun olimme päättäneet mitat saumanvaroineen, niin oli aika merkitä kankaaseen leikattava kohta. Ennen leikkaamista olisi ala-asteella hyvä saada opettajalta hyväksyntä, ettei koko laukku mene pilalle tai ettei kangasta mene hukkaan.

Seuraavalla kerralla tutustuimme itse ompelukoneisiin. Koneompelu on minulle tuttua, joten ei tarvinnut kovin paljoa keskittyä siihen. Odotin vain koko ajan, että pääsisimme ompelemaan. Oppilaiden kanssa on mielestäni tärkeää, että jokaiselle heistä riittää oma kone ja oma ohjekirja. Täytyy myös opastaa ohjekirjan käyttöön ja itseohjautuvuuteen, sillä tavoin ei koko luokka huuda opettajaa yhtä aikaa. Etenkin lankojen laitossa ohjekirjasta löytyy hyvät ohjeet. Laitoimme ensin parin kanssa langat yhdessä, ja sitten siirryin omalle koneelle. Laitoin langat ja aloin ommella mallitilkulle. Opettaja auttoi pistonpituuden määrittämisessä. 

Laukkua ommeltaessa ommeltiin ensin reunat siksakilla. Hulpioreunaa ei tarvinnut huolitella. Sen jälkeen reunat ommeltiin yhteen. Suunnitteluvaiheessa mietin 1 cm saumanvaraa, mutta tässä vaiheessa opettaja neuvoi paremman saumanvaran olevan 1,5-2 cm. Ompelin siis 1,5-2 cm välistä. 

Tällä tunnilla ehdin myös silittää laukun reunat ja päärmeen. Lisäksi ehdin laittaa nuppineulat päärmeeseen. Teen siis kaksinkertaisen päärmeen, jotta reunasta tulisi nätimpi.

Opettaja näytti seuraavan kerran aluksi painamistekniikan. Olen joskus painanut niin omenalla, perunalla, sipulilla, kalvolla kuin seulallakin. Tutuin näistä on ehkäpä kalvolla painaminen. Se on mielestäni kätevä tekniikka, sillä samalla kalvolla voi painaa useamman kerran. Tämän jälkeen jatkoin päärmeen tekoa. Ompelin päärmeen kiinni niin ala- kuin yläreunastakin, sillä mielestäni siitä tulee sillä tavoin nätti. Tällä kerralla sain myös ommeltua hihnat ja kiinnitettyä toisen niistä paikoilleen.

Seuraavalla kerralla sain oman kassini valmiiksi, eli sain kiinnitettyä toisenkin hihnan sekä ommeltua pohjan. Opettaja näytti tunnin aluksi myös saumurin käyttöä, mutta itse en ehtinyt perehtyä siihen sen enempää.  

muista opettaessa, ompelu:

-ohjekirjat esille, ei heti huudeta opettajaa avuksi

-ole huolellinen ompelussa, ei ole kiire
-silitä päärmeen jokainen kohta, samoin hihnat
-käytä nuppineuloja
-käytä paininjalkaa apuna ompelussa, siitä on helppo katsoa etäisyyttä
-muuta pistonpituutta tarvittaessa
-ompele ensin mallitilkulle, ettei tarvitse purkaa, jos pisto ei olekaan hyvännäköinen
-pyydä samassa vaiheessa olevalta toverilta apua. 

Lapaset

Kurssilla tehdään jokin kokonainen työ, ja minä ajattelin tehdä lapaset. Ajattelin jo silloin tekeväni seuraavaksi lapaset, kun sain huivin valmiiksi. Suunnitelmani oli tehdä sellaiset lapaset, joissa olisi helmineuletta. Kun kokeilimme neulontakerralla erilaisia kuvioneuleita, niin tykästyin helmineuleeseen. Aloinkin sitten etsimään erilaisia ohjeita netistä. Kriteerinä minulla oli, että lapasissa olisi helmineulosta, muu oli vielä päättämättä. Eksyin DROPS-lankojen sivustolle, ja löysin sieltä ohjeen hienonnäköisiin lapasiin. DROPS-langat ovat kuitenkin paksumpia kuin minun valitsemani Novitan Seitsemän veljestä, ja otinkin sitten isommat puikot (3,5 sijaan otin 4). Tiesin kuitenkin, että lapaset eivät välttämättä tule sen kokoisiksi kuin haluan, mutta ajattelin kokeilla neulomista ohjeen mukaan vähäsen matkaa, ja kokeilla, tuleeko lapasista yhtään oikean kokoiset. Jos lapasista olisi tullut liian isot/pienet, niin olisin tehnyt sen virikemateriaaliksi. Tutkin myös ohjetta ennen aloittamista, ja huomasin silmukkamäärän olevan 28 silloin, kun tehdään kämmenen päältä. Etsin myös toisenlaisia ohjeita, ja niissä silmukkamäärä näytti olevan miltei sama. Minulla on myös pieni käsi, joten ajattelin ohjeen olevan sopiva minulle, vaikka lanka olisikin paksumpi. 

Aloitin tekemään joustinneuletta. Neulominen sujui hyvin, kun tein 5n/3o-neuletta. Sitten neulonta hieman vaikeutuikin, kun täytyi aloittaa kaventaminen ja sitten alkoikin 4n/3o-joustin, ja sen jälkeen vielä 3o/3n-joustin. Täytyikin olla tarkkana, että teki oikean määrän nurjaa ja oikean määrän oikeaa. Välillä innostuin niin, että olinkin tehnyt liikaa oikeaa neulosta, ja sitten täytyi purkaa. Samalla oppi purkamaan ja poimimaan silmukat oikeinpäin takaisin puikolle. Kaiken kaikkiaan joustinneuleen osuus sujui hyvin ja tottuneesti, kunhan muisti nurjien ja oikeiden silmukoiden tarvittavan määrän juuri siihen kohtaan. Tämä oli vaikeaa sen vuoksi, että edellisellä puikolla oli esimerkiksi neulottu 5n ja 3o. Tällöin piti vielä jatkaa tekemällä 2n, ja sitten piti muistaa tehdä vielä 3 nurjaa lisää siirryttäessä uuteen puikkoon. 

Joustinneuleen ollessa valmis, siirryttiin eteenpäin. Ensin laitettiin merkkilanka peukalokiilan kohdalle, ja aloitettiin helmineuloksen teko. Aluksi helmien teko tuntui vaikealta, ja tässä ainakin tulee varmasti tutuksi se, että miltä edellisen kerroksen oikea/nurja silmukka näyttää. Aluksi piti olla melkein koko ajan katsomassa, että mikäs se edellinen olikaan ja meneekö varmasti oikein. Kun aloitin lisäämään peukaloa varten silmukoita, niin helmineuloksen onnistuminen vaati tarkkuutta. Kun merkkilangan molemmille puolille täytyi lisätä silmukoita, niin piti olla tarkkana, että meneekö nurjan päälle varmasti oikea ja toisinpäin. Tässä vaiheessa tein monesti virheitä, kun en ollut tarpeeksi tarkkana. Sitten täytyi purkaa, ja olikin aika vaikeaa tietää missä kohdassa sitä onkaan.

Peukalokiila

Peukalokiilan tekeminen oli melko vaikeaa, mutta se kuitenkin onnistui, kun oli tarkkana. Vaikeinta oli se, kun merkkilangan kohdalla piti tehdä aina nurjaa. Kun oli lisännyt peukaloa varten lisää silmukoita, niin oli haastavaa löytää se merkkilangan kohta.

Peukalon jälkeen oli koko työn helpoin osio, sillä täytyi keskittyä vain helmineuleeseen.

Kun helmineuleen pituus merkkilangasta oli noin 16 cm, niin oli aika ruveta kaventamaan. Kaventaminen onnistui hyvin, ja sain siitä tasaisen näköisen. Lopuksi oli vain peukalon teko, ja sitä olikin vaikea tehdä. Puikot tuntuivat koko ajan olevan tiellä!

Sitten olikin jäljellä enää toisen lapasen teko.

Valmiit lapaset

Toisen lapasen teko onnistui helpommin kuin ensimmäisen, ja neulomisjäljestäkin tuli kauniimman näköistä. Toisesta lapasesta tuli myös hieman tiukempi, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Aluksi myös harmittelin sitä, että peukalokiilan kohdalle toiseen lapaseen tuli reikä, mutta sain sen peitettyä äitini ohjeilla. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen lapasiini, ja sain ne sellaisiksi kuin halusinkin.

Muista opettaessa:
-on hyvä antaa oppilaille yksinkertainen lapasten ohje, vaikkapa Novitan sivuilta. Minun lapasteni ohjetta oli vaikeahko seurata
-helmineule onnistuu vain taidokkaimmilta oppilailta. On vaikea seurata helmineuleen etenemistä, ja etenkin peukalokiilan tekeminen helmineuleen kanssa on erityisen vaikeaa
-tein joustinneuletta alussa siten, että kavensin tietyin väliajoin. On helpompaa tehdä joustinneuleesta lyhyempi ilman kavennuksia
-samoin lapasten kämmenosa on helpompi tehdä pelkästään sileänä neuleena. Kuviot ja erikoisemmat neulosmallit kuuluvat ylemmille luokille ja taitaville neulojille. Vaihtelua saadaan esimerkiksi erilaisilla langoilla raitoja tehdessä
-täytyy muistaa sanoa oppilaille, että kerroksien vaihtumiskohdassa täytyy neuloa tavallista tiukemmin. Tällöin ei jää löysempää kohtaa
-huom.! peukalon voi tehdä ilman peukalokiilaa. Tämä on hyvä muistaa esimerkiksi eriyttäessä
-kärkikavennuksen voi myös tehdä helpommin; neulo kaksyhteen koko kerroksen silmukat. Tämän jälkeen tee muutama välikerros, sen jälkeen taas kaksyhteen kaikki silmukat. Lopuksi vielä pari kerrosta ilman kavennuksia ja sen jälkeen vedetään lanka jäljelle jääneiden silmukoiden läpi
-noudata lankavyöhteessä olevia neuvoja esimerkiksi puikkojen valinnan suhteen
-tärkein neuvo koko neulomisessa on: pese kädet neulomisen aluksi ja neulonnan aikana! Etenkin opeteltaessa neulontaa kädet hikoavat paljonkin. Se vaikeuttaa neulontaa, joten on hyvä pestä kädet aina välillä
-tässäkin tekniikassa: ole huolellinen ja seuraa ohjeita. Älä hätiköi ja yritä tehdä samassa vauhdissa kaverin kanssa.

Tekstiilimateriaalit ja kestävä kehitys

Miten opettaisit alakoulussa tekstiilikuitu- ja materiaalitietoutta?

Alakoulussa voisin opettaa tekstiilikuituja siten, että jakaisin luokan pieniin ryhmiin (esim. 4 hlö/ryhmä). Tämän jälkeen oppilaille jaetaan erilaisia lappuja. Jokaiselle kuidulle (puuvilla, pellava, silkki, tekokuidut) on oma lappunsa, ja näiden lappujen lisäksi on erilaisia väittämiä. Yhdessä lapussa lukee esimerkiksi "tämä kuitu imee hyvin kosteutta ja tällä on hyvä lämmöjohtokyky", toisessa vaikkapa "tätä kuitua tuottaa perhosen toukka". Eri kuitujen nimien ja väittämien lisäksi olisi kaksi kasvikuitulappua, kaksi eläinkuitulappua ja yksi "muita"-lappu. Myös kuvat ja merkit eri kuiduista jaetaan, ja näiden lisäksi myös kangasnäytteet kustakin kuidusta. Kun laput on jaettu, niin sen jälkeen ryhmä alkaa keskenään yhdistelemään väittämiä, kuvia, merkkejä ja nimiä keskenään. Tämän valmistuessa ryhdytään keräämään oikeaa jaottelua taululle. Jokainen ryhmä käy laittamassa taululle yhden kuidun väittämät, kuvat ja merkit. Sen jälkeen ryhdytään tutkimaan ryhmien muodostamia jaotteluita yhdessä, ja tarpeen vaatiessa opettaja korjaa väittämiä, ja lisäksi kertoo lisätietoa. Esimerkiksi silkin osalta on varmasti mielenkiintoista tietää tarina silkin löytämisestä.Oppilaat voisivat samaan aikaan tehdä muistiinpanot vihkoonsa, ja väittämät, kuidut sekä kuvat ja merkit voidaan jättää luokan seinälle, jotta niitä tulisi katseltua useammankin kerran.

Tällä tavalla saataisiin oppilaat aktivoiduiksi tekstiilikuitujen maailmaan. Kun he itse saavat miettiä kuitujen eri ominaisuuksia, niin jotain jos jäisi sitten mieleenkin. Lisäksi, kun oppilaat saavat tunnustella eri kuiduista tehtyjä kankaita, niin heille jää tuntoaistiinkin jälki kuiduista. Myös väittämien yhdistäminen helpottuu, kun voi tunnustella kangasta ja sen perusteella päätellä oikean kuidun ja väittämän.

Lisäksi löysin erään koulun nettisivuilta jutun, jossa kerrottiin matemaattisten alojen yhdistämisestä tekstiiliin. Tällöin he olivat tutkineet kemian tunnilla eri kuituja mikroskoopin avulla,lisänä oli ollut polttokokeet ja maatumistutkimukset. Tällä tavalla olisi erityisen mielenkiintoista tutkia kuituja!

Kuituja voidaan tutkia myös siten, että jokainen tutkii omasta vaatteestaan löytyvää pesulappua, ja sen jälkeen miettii vaatteensa ominaisuuksia eri kuitujen perusteella. 

 1.  Miten tekstiilit ja vaatteet kuormittavat ympäristöä?

Puuvillaisen vaatteen teko kuormittaa paljon ympäristöä. Puuvillaa tuhoavia hyönteisiä täytyy torjuta kemikaalein, tehoviljely saastuttaa vesiä, kuluttaa maata ja aiheuttaa muutoksia eläimistössä. Tämän vuoksi on kehitetty ns. ekologista puuvillaa, jonka lannoituksessa käytetään mm. guanoa (merilintujen tai lepakoiden ulostetta) ja kompostia.

Pellava ei ole niin paha ympäristön kannalta kuin puuvilla, mutta senkin viljelystä koituu ongelmia samalla tavoin kuin muustakin maanviljelystä. Pellavaa voidaan kasvattaa Suomessakin, joten esimerkiksi eettisestikin ajatellen pellava on parempi materiaali. Pellavakasvin "jäte" voidaan myös hyötykäyttää. Siemenistä saa öljyä, varret sopivat eläinten rehuksi jne. 

Villankin tuottaminen aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Sekä lammasta että villaa käsitellään hyönteismyrkyillä, ja nämä myrkyt saavat aikaan kalakuolemia joutuessaan vesistöön. Lampaille annettavat loistorjunta-aineet myös hävittävät hyönteisiä ulosteiden mukana laitumelle joutuessaan, ja näin ollen myrkyt vaikuttavat koko luonnon kiertokulkuun. Luonnonvärinen suomalainen lampaanvilla olisi hyvä valinta kuluttajalle. 

Silkki on melko ympäristöystävällinen kuitu. Sitä muodostavat silkkiäistoukat, ja toukat saavat ravintonsa mulperipuusta. Tämä puu ei tarvitse torjunta-aineita. Silkin teossa tarvitaan jonkun verran energiaa, mutta tähänkin voitaisiin käyttää aurinkoenergiaa. 

Muuntokuiduista tärkein on viskoosi. Viskoosin tekoon tarvitaan paljon vettä sen kemiallisen valmistusprosessin vuoksi. Viskoosin raaka-aineena käytetään pehmeitä puulajeja, ja näiden puiden hoidon vuoksi vesistöt rehevöityvät ja maaperä tuhoutuu eroosion vuoksi. 

Synteettisistä kuiduista tärkeimpiä ovat polyesteri, polyamidi ja akryyli. Näiden valmistuksessa käytetään uusiutumattomia luonnonvaroja (öljy, kivihiili). Ympäristöä kuormittaa siis öljyn pumppaus ja kuljetus, sekä öljyvuodoista ja jalostamisesta aiheutuvien ongelmien korjaus.

Näiden seikkojen lisäksi ympäristöä kuormittaa niin kutominen, kehräys, kutominen, pesu, värjäys ja painanta. Näistä etenkin pesussa ja värjäyksessä aiheutuu paljon jätettä, joka joutuu luultavasti veteen. Tekstiileille tehdään myös tarpeettomia jälkikäsittelyitä tarpeellisen pesunkestävän käsittelyn lisäksi. 

Tärkeä asia tekstiileillä ja vaatteilla on niiden kierrätys ja jätehuolto. Lähes kaikki tekstiilijäte voitaisiin kierrättää, mutta totuus on tietenkin toinen. Kierrätystä voidaan harrastaa esimerkiksi uusiokäytön ja  kirpparien muodossa.

Lähde: Sanna Isomaa, Kestävä kehitys, Tekstiilien ja kuluttajan näkökulmasta. Käsityön erikoistumisopinnot

2. Miten voisit vähentää omilla toiminnoillasi tekstiilien ympäristökuormaa omassa elämässäsi?

Ensinnäkin, voisin katsoa tarkemmin, millaisia vaatteita ostan. Nykyään tulee ostettua halpoja, mutta tekokuiduista tehtyjä vaatteita, mitkä eivät sitten kestä yhtä pitkään kuin luonnonkuiduista tehdyt. Lisäksi alkuperämaata ei tule paljoakaan mietittyä. Kannattaisi ostaa hyvistä materiaaleista tehtyjä vaatteita, jotka myös kestävät aikaa. Nykyiset vaatteeni rispaantuvat melko nopeasti, ja sitten sitä vaatetta ei tule tietenkään käytettyäkään. Voisin olla myös tarkempi vaateostoksissani. Heräteostoksia tulee liikaa, ja silläkin rahalla olisi voinut ostaa jotain kunnollista. Vaatteeni kierrätän joko kirpparilla tai sitten vien ne vaatekeräyksiin, harvoin mitään menee roskiin. Vaatteita en useinkaan muokkaa, koska en ole siitä niin kiinnostunut. Mieluummin vien ne vanhat vaatteeni kirpparille, tosin itse ostan harvoin vaatteita kirpparilta. Sitä pitäisi harrastaa enemmän. Saan usein vaatteita myös siskoltani, ja hän sitten myös ottaa minulta vaatteita.
Muissa tekstiileissä olen vähentänyt jonkin verran ympäristökuormaa, sillä verhot ovat äidin vanhat, tyynynpäälliset ostettu kirpparilta ja mattona on äitini tekemä räsymatto.

Tärkein seikka omassa käyttäytymisessäni olisi kunnollisten vaatteiden ostaminen. H&M:n vaatteet eivät ole niitä parhaita, ja liikaa tulee ostettua tekstiilejä, jotka eivät edes kestä tai joihin kyllästyy. Minun pitäisi olla tarkempi vaateostoksissani!