Alakoulussa voisin opettaa tekstiilikuituja siten, että jakaisin luokan pieniin ryhmiin (esim. 4 hlö/ryhmä). Tämän jälkeen oppilaille jaetaan erilaisia lappuja. Jokaiselle kuidulle (puuvilla, pellava, silkki, tekokuidut) on oma lappunsa, ja näiden lappujen lisäksi on erilaisia väittämiä. Yhdessä lapussa lukee esimerkiksi "tämä kuitu imee hyvin kosteutta ja tällä on hyvä lämmöjohtokyky", toisessa vaikkapa "tätä kuitua tuottaa perhosen toukka". Eri kuitujen nimien ja väittämien lisäksi olisi kaksi kasvikuitulappua, kaksi eläinkuitulappua ja yksi "muita"-lappu. Myös kuvat ja merkit eri kuiduista jaetaan, ja näiden lisäksi myös kangasnäytteet kustakin kuidusta. Kun laput on jaettu, niin sen jälkeen ryhmä alkaa keskenään yhdistelemään väittämiä, kuvia, merkkejä ja nimiä keskenään. Tämän valmistuessa ryhdytään keräämään oikeaa jaottelua taululle. Jokainen ryhmä käy laittamassa taululle yhden kuidun väittämät, kuvat ja merkit. Sen jälkeen ryhdytään tutkimaan ryhmien muodostamia jaotteluita yhdessä, ja tarpeen vaatiessa opettaja korjaa väittämiä, ja lisäksi kertoo lisätietoa. Esimerkiksi silkin osalta on varmasti mielenkiintoista tietää tarina silkin löytämisestä.Oppilaat voisivat samaan aikaan tehdä muistiinpanot vihkoonsa, ja väittämät, kuidut sekä kuvat ja merkit voidaan jättää luokan seinälle, jotta niitä tulisi katseltua useammankin kerran.
Tällä tavalla saataisiin oppilaat aktivoiduiksi tekstiilikuitujen maailmaan. Kun he itse saavat miettiä kuitujen eri ominaisuuksia, niin jotain jos jäisi sitten mieleenkin. Lisäksi, kun oppilaat saavat tunnustella eri kuiduista tehtyjä kankaita, niin heille jää tuntoaistiinkin jälki kuiduista. Myös väittämien yhdistäminen helpottuu, kun voi tunnustella kangasta ja sen perusteella päätellä oikean kuidun ja väittämän.
Lisäksi löysin erään koulun nettisivuilta jutun, jossa kerrottiin matemaattisten alojen yhdistämisestä tekstiiliin. Tällöin he olivat tutkineet kemian tunnilla eri kuituja mikroskoopin avulla,lisänä oli ollut polttokokeet ja maatumistutkimukset. Tällä tavalla olisi erityisen mielenkiintoista tutkia kuituja!
Kuituja voidaan tutkia myös siten, että jokainen tutkii omasta vaatteestaan löytyvää pesulappua, ja sen jälkeen miettii vaatteensa ominaisuuksia eri kuitujen perusteella.
1. Miten tekstiilit ja vaatteet kuormittavat ympäristöä?
Puuvillaisen vaatteen teko kuormittaa paljon ympäristöä. Puuvillaa tuhoavia hyönteisiä täytyy torjuta kemikaalein, tehoviljely saastuttaa vesiä, kuluttaa maata ja aiheuttaa muutoksia eläimistössä. Tämän vuoksi on kehitetty ns. ekologista puuvillaa, jonka lannoituksessa käytetään mm. guanoa (merilintujen tai lepakoiden ulostetta) ja kompostia.
Pellava ei ole niin paha ympäristön kannalta kuin puuvilla, mutta senkin viljelystä koituu ongelmia samalla tavoin kuin muustakin maanviljelystä. Pellavaa voidaan kasvattaa Suomessakin, joten esimerkiksi eettisestikin ajatellen pellava on parempi materiaali. Pellavakasvin "jäte" voidaan myös hyötykäyttää. Siemenistä saa öljyä, varret sopivat eläinten rehuksi jne.
Villankin tuottaminen aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Sekä lammasta että villaa käsitellään hyönteismyrkyillä, ja nämä myrkyt saavat aikaan kalakuolemia joutuessaan vesistöön. Lampaille annettavat loistorjunta-aineet myös hävittävät hyönteisiä ulosteiden mukana laitumelle joutuessaan, ja näin ollen myrkyt vaikuttavat koko luonnon kiertokulkuun. Luonnonvärinen suomalainen lampaanvilla olisi hyvä valinta kuluttajalle.
Silkki on melko ympäristöystävällinen kuitu. Sitä muodostavat silkkiäistoukat, ja toukat saavat ravintonsa mulperipuusta. Tämä puu ei tarvitse torjunta-aineita. Silkin teossa tarvitaan jonkun verran energiaa, mutta tähänkin voitaisiin käyttää aurinkoenergiaa.
Muuntokuiduista tärkein on viskoosi. Viskoosin tekoon tarvitaan paljon vettä sen kemiallisen valmistusprosessin vuoksi. Viskoosin raaka-aineena käytetään pehmeitä puulajeja, ja näiden puiden hoidon vuoksi vesistöt rehevöityvät ja maaperä tuhoutuu eroosion vuoksi.
Synteettisistä kuiduista tärkeimpiä ovat polyesteri, polyamidi ja akryyli. Näiden valmistuksessa käytetään uusiutumattomia luonnonvaroja (öljy, kivihiili). Ympäristöä kuormittaa siis öljyn pumppaus ja kuljetus, sekä öljyvuodoista ja jalostamisesta aiheutuvien ongelmien korjaus.
Näiden seikkojen lisäksi ympäristöä kuormittaa niin kutominen, kehräys, kutominen, pesu, värjäys ja painanta. Näistä etenkin pesussa ja värjäyksessä aiheutuu paljon jätettä, joka joutuu luultavasti veteen. Tekstiileille tehdään myös tarpeettomia jälkikäsittelyitä tarpeellisen pesunkestävän käsittelyn lisäksi.
Tärkeä asia tekstiileillä ja vaatteilla on niiden kierrätys ja jätehuolto. Lähes kaikki tekstiilijäte voitaisiin kierrättää, mutta totuus on tietenkin toinen. Kierrätystä voidaan harrastaa esimerkiksi uusiokäytön ja kirpparien muodossa.
Lähde: Sanna Isomaa, Kestävä kehitys, Tekstiilien ja kuluttajan näkökulmasta. Käsityön erikoistumisopinnot
2. Miten voisit vähentää omilla toiminnoillasi tekstiilien ympäristökuormaa omassa elämässäsi?
Ensinnäkin, voisin katsoa tarkemmin, millaisia vaatteita ostan. Nykyään tulee ostettua halpoja, mutta tekokuiduista tehtyjä vaatteita, mitkä eivät sitten kestä yhtä pitkään kuin luonnonkuiduista tehdyt. Lisäksi alkuperämaata ei tule paljoakaan mietittyä. Kannattaisi ostaa hyvistä materiaaleista tehtyjä vaatteita, jotka myös kestävät aikaa. Nykyiset vaatteeni rispaantuvat melko nopeasti, ja sitten sitä vaatetta ei tule tietenkään käytettyäkään. Voisin olla myös tarkempi vaateostoksissani. Heräteostoksia tulee liikaa, ja silläkin rahalla olisi voinut ostaa jotain kunnollista. Vaatteeni kierrätän joko kirpparilla tai sitten vien ne vaatekeräyksiin, harvoin mitään menee roskiin. Vaatteita en useinkaan muokkaa, koska en ole siitä niin kiinnostunut. Mieluummin vien ne vanhat vaatteeni kirpparille, tosin itse ostan harvoin vaatteita kirpparilta. Sitä pitäisi harrastaa enemmän. Saan usein vaatteita myös siskoltani, ja hän sitten myös ottaa minulta vaatteita.
Muissa tekstiileissä olen vähentänyt jonkin verran ympäristökuormaa, sillä verhot ovat äidin vanhat, tyynynpäälliset ostettu kirpparilta ja mattona on äitini tekemä räsymatto.
Tärkein seikka omassa käyttäytymisessäni olisi kunnollisten vaatteiden ostaminen. H&M:n vaatteet eivät ole niitä parhaita, ja liikaa tulee ostettua tekstiilejä, jotka eivät edes kestä tai joihin kyllästyy. Minun pitäisi olla tarkempi vaateostoksissani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti