Tasa-arvo ja sukupuolinäkökulmaa käsityönopetukseen, verkkoluento

Luentotehtävä

Käsitöiden sukupuolijako on mielenkiintoinen asia. Kun minä olin alakoulussa, niin meillä oli 1-2 -luokilla yhteiset käsityötunnit, kolmannella luokalla tutustuimme puoli vuotta tekniseen ja saman verran tekstiiliin. Tutustumisjaksojen jälkeen tehtiin valinta. Minun koulussani oli selvää, että tytöt valitsevat tekstiilin ja pojat teknisen. Minulle ei ainakaan tullut mieleenkään, että olisinkin valinnut teknisen. Voi olla, että valinta johtui kavereista, mutta luulen, että perheelläni oli suuri vaikutus tähän asiaan. Äitini on artenomi, ja hän on pitänyt mm. käsityökerhoja. Hän myös harrasti käsitöitä vapaa-ajallaan (ja harrastaa vieläkin), joten arvelen, että olen halunnut hänen jalanjäljissään uppoutua tekstiilityön saloihin.                        

Opettajankoulutuksessa täällä Joensuussa aloitimme tänä syksynä tekstiilityön kurssin. Heti ensimmäisellä tunnilla selvisi, että yksi minun vuosikurssini tyttö olikin valinnut teknisen työn tekstiilin sijaan jo alakoulussa. Hän ei siis ollut oikeastaan ollenkaan tehnyt mitään tekstiiliin liittyvää ensimmäisen tai toisen luokan jälkeen. Minusta se kuulosti uskomattomalta; miten hän on voinut valita teknisen, kun meidän koulussa ei olisi tullut mieleenkään tyttönä valita teknistä. Siinä tilanteessa huomasi oman sukupuoliajattelunsa, sillä jotenkin helposti olettaa, että jokainen minun ikäiseni tyttö osaisi ainakin neuloa ja virkata.  

Oman osaamattomuuteni huomasin sitten teknisen työn kurssin alkaessa tänä syksynä. Meidän teknisen ryhmämme on täynnä minunlaisia tyttöjä, jotka eivät ole kolmannen luokan jälkeen koskeneetkaan esimerkiksi talttaan, saati sitten lasinleikkuriin. Ryhmässämme on sitten muutama poika (tietenkin ne olivat poikia), jotka sitten yrittävät neuvoa meitä parhaansa mukaan. Näiden käsityön kurssien myötä olen huomannut tämän selkeän sukupuolijaon käsitöissä, sillä nyt minäkin tekstiili-ihmisenä joudun menemään tekniseen, ja jopa joskus opettamaankin kyseistä ainetta. Miten minun taitojani teknisessä voi verratakaan monia vuosia teknistä harrastaneeseen, tai toisinpäin? Miksi alakoululainen joutuu valitsemaan, eikö voitaisi opiskella niin teknistä kuin tekstiiliäkin?                     

Valinnan tarpeellisuutta voidaan puolustaa sillä, että sillä tavoin saa jommastakummasta syvälliset taidot pintaraapaisun sijaan. Tämä on toisaalta totta, mutta näkisin kuitenkin hyödyllisenä tyttöjenkin sahaus- tai poraustaitoja kuin myös poikien ompelutaitoa. Molemmissa käsitöissä kun on monia hyödyllisiä kansalaistaitoja. Mielestäni olisi siis hyvä, jos lapsen ei tarvitsisi valita tekstiilin tai teknisen välillä (koulun/perheen painostamana), vaan molempia saisi opiskella. Joidenkin mielestä tämä järjestely ei kuitenkaan edistäisi tasa-arvoa. Mutta mitä se tasa-arvo loppujen lopuksi on? Sitä, että saa valita haluamansa käsityön, vai sitä, että joutuu tai saa opiskella molempia? Tasa-arvo käsitöissä onkin vaikea käsite, sillä on vaikea arvioida, milloin se oikeasti toteutuu. 

Minun mielestäni kuitenkin tasa-arvo ja sen edistäminen käsitöissä on sitä, että niin pojat kuin tytötkin joutuisivat (=pääsisivät) oppimaan molempia käsitöitä, niin tekstiiliä kuin teknistä, myöhemminkin kuin 1-2-luokilla. Mielestäni ainakin omalla kohdallani olisi ollut mukavaa oppia myös teknistä, sillä teknisen taidot ovat hyvin tarpeellisia myös vapaa-ajalla. Usein myös tekstiilissä (niin kuin varmasti teknisessäkin) monet aihepiirit toistuvat useasti, ja itse ainakin kyllästyin kun penaali tai pussukka ommeltiin ties miten monta kertaa eri vuosina. Tällöin olisi voinut ihan hyvin olla välillä teknisessä.