Opetustuokion reflektointi

Ryijypisto

Ryijypistotyö ennen lenkkien leikkaamista

valmis ryijypistotyö

Työ nurjalta puolelta

Minun ryhmälleni sattui ryijypistojen opetus. En ollut muistaakseni aikaisemmin tehnyt ryijypistoja, joten aihe oli mieleinen. Yritin katsoa ryijypiston opetusta netistä, Käspaikan sivuilta, mutta jostain syystä en osannut tehdä pistoja sen avulla. Minulla on aina ollut vähän vaikeuksia käsityöohjeiden seuraamisessa, ja opin parhaiten, kun joku näyttää oikean tekniikan. Jotkut voivat tietenkin oppia juuri toisella tavalla, joten on hyvä olla sekä näyttöä että kirjan kuvia. Kuitenkin, aloitin ryijypistojen teon kaverini neuvomana, ja ryijypistot veivät minut mennessään. Koko juuttikangas oli saatava täyteen, ja siinä ei sitten pitkään mennytkään, kun ryijy oli jo valmis. Aluksi olin hieman epäileväinen ryijypiston suhteen, mutta sitä olikin todella mieluisaa tehdä. Tein myös yhden rivin vasenkätisesti, ja siitä olenkin ylpeä. Vaikeaa se oli, mutta selvisin mainiosti. 

Itse opetustuokion pito meni hyvin. Olimme ajatelleet powerpointtia tehdessä, että minä esittelisin ryijypiston teon dokumenttikameran avulla. Opettaja kuitenkin mainitsi sen olevan turhaa edellisen ryhmän esitellessä omaa powerpointtiaan, joten mekin jätimme sen osan pois. Minun osuuteni powerpointista jäi siis kovin lyhyeksi, mutta muuten esityksemme meni hyvin. 

Itse ryijypiston opettaminen sujui niin tai näin. Minun ryhmässäni oli viisi henkilöä, joten yhdessä pöytäryhmässä oli opettamassa kaksi ihmistä. Minä satuin juuri siihen pöytään, ja toinen ryhmämme jäsen opetti alun ryijypistosta, minä taas lopun. Tämä ei kuitenkaan ollut mielestäni hyvä järjestely. Siinä kumpikaan meistä ei oikein saanut opettaa mitään, ja puhuimme toistemme päälle. Ryhmämmekin oli niin hyvä, että kaikki oppivat tekniikan kertanäyttämisellä, joten siinäkään vaiheessa emme oikein päässeet neuvomaan. Kuitenkin, ryijypiston opetus sujui loppujen lopuksi mainiosti. 

Tulevaisuudessa kuitenkin ryhmät pitäisi muodostaa siten, että jokaisen ryhmän jäsenen tulisi opettaa itsenäisesti. Minua tämä seikka ei hirveästi jäänyt harmittamaan, sillä olen pitänyt käsityökerhoa, jossa monenlaisia käsitöitä sai neuvoa todella moneen kertaan. Minulla siis käsitöiden opettamisesta on kokemusta. Kuitenkin, jos joku kokemattomampi olisi ollut parin kanssa opettamassa, niin helposti olisi ehkä jättäytynyt taka-alalle osaamattomuutensa takia. Silloin tarvittavaa kokemusta ei olisi ainakaan saanut!

Muiden opetustuokiot olivat hyödyllisiä ja menivät hienosti. Opimme kaikki erilaisia tekniikoita.  Munkinnyöri oli minulle vieraampi tekniikka, mutta ystävännyörien teko ja vohvelikankaalle kuviointi olivat minulle tuttuja. Ala-asteella etenkin ystävännyöriä teimme todella paljon, ja niitä oli sitten jokaisessa repussa ja avaimessa kiinni. Vohvelikankaasta taas teimme ala-asteella pyyhkeitä ja nimikoimme niitä. 

Munkinnyörit

Kuvassa näkyvät tekemäni munkinnyörit ja munkinnyörin tekoon tarvittavat ohjeet. Meille ei opetustuokiossa ohjeita jaettu, mutta mielestäni ne olisi ollut hyvä jakaa. Opiskelija vain näytti meille, miten nyöri tehdään, ja näytti siltä, että aloittaminen oli vaikeaa joillakin pöytäryhmäni jäsenellä. He saivatkin sitten alustan, mihin alun voi kiinnittää. Tämä seikka helpotti tekoa, ja alusta on hyvä pitää mielessä tulevaisuudessakin. Minulle munkinnyörin teko tuli mieleen heti ensimmäisen kerran jälkeen, ja muistinkin sitten tekniikan.

muista opettaessa:

- ohjeet

- eri väriset ja paksut langat

- ei pidä kierrellä lankoja miten sattuu, vaan joka ensimmäisellä kierroksella punaiset langat ovat oikealla ylhäällä, toisella kierroksella taas vasemmalla alhaalla.

Ystävännyörien opetus meni myös hyvin. Se oli siis minulle todella tuttua puuhaa, joten sain melko pitkän ystävännyörin aikaiseksi. 

muista opettaessa:

-eri väriset ja paksut langat

- teipin liikuttaminen työn edetessä, että nyörin tekeminen on helpompaa (kannattaa tehdä kierros loppuun ennen kuin alkaa siirtämään teippiä, muuten saattaa mennä sekaisin)

- kuvaohjeet avuksi

- ei liian pitkiä lankoja

- muista tehdä kaksi solmua jokaisesta langasta

- seuraavan solmulangan oppii tunnistamaan melko nopeasti, kun se on eri lailla koholla. 

Vohvelikankaan opetus oli myös hyvä kokonaisuus. Plussaa jaettavista monisteista ja malleista!

 

 Näistä kuvioista oli helppo seurata ja tehdä kuvioita vohvelikankaalle. Kuviin voisi vielä ala-asteelaisille korostaa, että missä kohdassa lanka menee alle ja milloin päälle. Oppilaat voivat myös keksiä itse kuvioita, ja myös tämän tekniikan opettaja-opiskelija korosti sitä. Mielestäni se on oikea suunta tehdä käsitöitä; on kivempaa keksiä itse erilaisia kuvioita, ja motivaatio varmasti kasvaa.

muista opettaessa:

-tylppäkärkinen neula

- mielikuvitus rajana, oppilaat keksimään kuvioita

- vohvelikankaasta jotain muutakin kuin pyyhkeitä.

Powerpointeissa oli hyvin otettu esille niitä taitoja, joita oppilas näitä tekniikoita harjoittaessaan oppii. Etenkin nyörien teossa hienomotoriikka ja käden ja silmän yhteistyö paranee huimasti, ja myös avaruudellinen hahmotuskyky paranee. Näiden taitojen harjaantuminen tapahtuu varmasti kaikissa tekstiilitöissä. Myös eriyttämistä oli joissakin esityksissä mietitty; esimerkiksi munkinnyörin pystyi tekemään muovinarusta, joka on vaikeampi työstää. 

Opetustuokioiden pito oli hyödyllinen tehtävä, sillä omasta ja muiden opetustuokioista oppi paljon. Mikään esitys tai opetus ei ollut turha, eikä minkään opetustuokion aikana tuntunut, että jotain pitäisi opettaa eri tavalla.