Tasa-arvo ja sukupuolinäkökulmaa käsityönopetukseen, verkkoluento

Luentotehtävä

Käsitöiden sukupuolijako on mielenkiintoinen asia. Kun minä olin alakoulussa, niin meillä oli 1-2 -luokilla yhteiset käsityötunnit, kolmannella luokalla tutustuimme puoli vuotta tekniseen ja saman verran tekstiiliin. Tutustumisjaksojen jälkeen tehtiin valinta. Minun koulussani oli selvää, että tytöt valitsevat tekstiilin ja pojat teknisen. Minulle ei ainakaan tullut mieleenkään, että olisinkin valinnut teknisen. Voi olla, että valinta johtui kavereista, mutta luulen, että perheelläni oli suuri vaikutus tähän asiaan. Äitini on artenomi, ja hän on pitänyt mm. käsityökerhoja. Hän myös harrasti käsitöitä vapaa-ajallaan (ja harrastaa vieläkin), joten arvelen, että olen halunnut hänen jalanjäljissään uppoutua tekstiilityön saloihin.                        

Opettajankoulutuksessa täällä Joensuussa aloitimme tänä syksynä tekstiilityön kurssin. Heti ensimmäisellä tunnilla selvisi, että yksi minun vuosikurssini tyttö olikin valinnut teknisen työn tekstiilin sijaan jo alakoulussa. Hän ei siis ollut oikeastaan ollenkaan tehnyt mitään tekstiiliin liittyvää ensimmäisen tai toisen luokan jälkeen. Minusta se kuulosti uskomattomalta; miten hän on voinut valita teknisen, kun meidän koulussa ei olisi tullut mieleenkään tyttönä valita teknistä. Siinä tilanteessa huomasi oman sukupuoliajattelunsa, sillä jotenkin helposti olettaa, että jokainen minun ikäiseni tyttö osaisi ainakin neuloa ja virkata.  

Oman osaamattomuuteni huomasin sitten teknisen työn kurssin alkaessa tänä syksynä. Meidän teknisen ryhmämme on täynnä minunlaisia tyttöjä, jotka eivät ole kolmannen luokan jälkeen koskeneetkaan esimerkiksi talttaan, saati sitten lasinleikkuriin. Ryhmässämme on sitten muutama poika (tietenkin ne olivat poikia), jotka sitten yrittävät neuvoa meitä parhaansa mukaan. Näiden käsityön kurssien myötä olen huomannut tämän selkeän sukupuolijaon käsitöissä, sillä nyt minäkin tekstiili-ihmisenä joudun menemään tekniseen, ja jopa joskus opettamaankin kyseistä ainetta. Miten minun taitojani teknisessä voi verratakaan monia vuosia teknistä harrastaneeseen, tai toisinpäin? Miksi alakoululainen joutuu valitsemaan, eikö voitaisi opiskella niin teknistä kuin tekstiiliäkin?                     

Valinnan tarpeellisuutta voidaan puolustaa sillä, että sillä tavoin saa jommastakummasta syvälliset taidot pintaraapaisun sijaan. Tämä on toisaalta totta, mutta näkisin kuitenkin hyödyllisenä tyttöjenkin sahaus- tai poraustaitoja kuin myös poikien ompelutaitoa. Molemmissa käsitöissä kun on monia hyödyllisiä kansalaistaitoja. Mielestäni olisi siis hyvä, jos lapsen ei tarvitsisi valita tekstiilin tai teknisen välillä (koulun/perheen painostamana), vaan molempia saisi opiskella. Joidenkin mielestä tämä järjestely ei kuitenkaan edistäisi tasa-arvoa. Mutta mitä se tasa-arvo loppujen lopuksi on? Sitä, että saa valita haluamansa käsityön, vai sitä, että joutuu tai saa opiskella molempia? Tasa-arvo käsitöissä onkin vaikea käsite, sillä on vaikea arvioida, milloin se oikeasti toteutuu. 

Minun mielestäni kuitenkin tasa-arvo ja sen edistäminen käsitöissä on sitä, että niin pojat kuin tytötkin joutuisivat (=pääsisivät) oppimaan molempia käsitöitä, niin tekstiiliä kuin teknistä, myöhemminkin kuin 1-2-luokilla. Mielestäni ainakin omalla kohdallani olisi ollut mukavaa oppia myös teknistä, sillä teknisen taidot ovat hyvin tarpeellisia myös vapaa-ajalla. Usein myös tekstiilissä (niin kuin varmasti teknisessäkin) monet aihepiirit toistuvat useasti, ja itse ainakin kyllästyin kun penaali tai pussukka ommeltiin ties miten monta kertaa eri vuosina. Tällöin olisi voinut ihan hyvin olla välillä teknisessä. 

Opetustuokion reflektointi

Ryijypisto

Ryijypistotyö ennen lenkkien leikkaamista

valmis ryijypistotyö

Työ nurjalta puolelta

Minun ryhmälleni sattui ryijypistojen opetus. En ollut muistaakseni aikaisemmin tehnyt ryijypistoja, joten aihe oli mieleinen. Yritin katsoa ryijypiston opetusta netistä, Käspaikan sivuilta, mutta jostain syystä en osannut tehdä pistoja sen avulla. Minulla on aina ollut vähän vaikeuksia käsityöohjeiden seuraamisessa, ja opin parhaiten, kun joku näyttää oikean tekniikan. Jotkut voivat tietenkin oppia juuri toisella tavalla, joten on hyvä olla sekä näyttöä että kirjan kuvia. Kuitenkin, aloitin ryijypistojen teon kaverini neuvomana, ja ryijypistot veivät minut mennessään. Koko juuttikangas oli saatava täyteen, ja siinä ei sitten pitkään mennytkään, kun ryijy oli jo valmis. Aluksi olin hieman epäileväinen ryijypiston suhteen, mutta sitä olikin todella mieluisaa tehdä. Tein myös yhden rivin vasenkätisesti, ja siitä olenkin ylpeä. Vaikeaa se oli, mutta selvisin mainiosti. 

Itse opetustuokion pito meni hyvin. Olimme ajatelleet powerpointtia tehdessä, että minä esittelisin ryijypiston teon dokumenttikameran avulla. Opettaja kuitenkin mainitsi sen olevan turhaa edellisen ryhmän esitellessä omaa powerpointtiaan, joten mekin jätimme sen osan pois. Minun osuuteni powerpointista jäi siis kovin lyhyeksi, mutta muuten esityksemme meni hyvin. 

Itse ryijypiston opettaminen sujui niin tai näin. Minun ryhmässäni oli viisi henkilöä, joten yhdessä pöytäryhmässä oli opettamassa kaksi ihmistä. Minä satuin juuri siihen pöytään, ja toinen ryhmämme jäsen opetti alun ryijypistosta, minä taas lopun. Tämä ei kuitenkaan ollut mielestäni hyvä järjestely. Siinä kumpikaan meistä ei oikein saanut opettaa mitään, ja puhuimme toistemme päälle. Ryhmämmekin oli niin hyvä, että kaikki oppivat tekniikan kertanäyttämisellä, joten siinäkään vaiheessa emme oikein päässeet neuvomaan. Kuitenkin, ryijypiston opetus sujui loppujen lopuksi mainiosti. 

Tulevaisuudessa kuitenkin ryhmät pitäisi muodostaa siten, että jokaisen ryhmän jäsenen tulisi opettaa itsenäisesti. Minua tämä seikka ei hirveästi jäänyt harmittamaan, sillä olen pitänyt käsityökerhoa, jossa monenlaisia käsitöitä sai neuvoa todella moneen kertaan. Minulla siis käsitöiden opettamisesta on kokemusta. Kuitenkin, jos joku kokemattomampi olisi ollut parin kanssa opettamassa, niin helposti olisi ehkä jättäytynyt taka-alalle osaamattomuutensa takia. Silloin tarvittavaa kokemusta ei olisi ainakaan saanut!

Muiden opetustuokiot olivat hyödyllisiä ja menivät hienosti. Opimme kaikki erilaisia tekniikoita.  Munkinnyöri oli minulle vieraampi tekniikka, mutta ystävännyörien teko ja vohvelikankaalle kuviointi olivat minulle tuttuja. Ala-asteella etenkin ystävännyöriä teimme todella paljon, ja niitä oli sitten jokaisessa repussa ja avaimessa kiinni. Vohvelikankaasta taas teimme ala-asteella pyyhkeitä ja nimikoimme niitä. 

Munkinnyörit

Kuvassa näkyvät tekemäni munkinnyörit ja munkinnyörin tekoon tarvittavat ohjeet. Meille ei opetustuokiossa ohjeita jaettu, mutta mielestäni ne olisi ollut hyvä jakaa. Opiskelija vain näytti meille, miten nyöri tehdään, ja näytti siltä, että aloittaminen oli vaikeaa joillakin pöytäryhmäni jäsenellä. He saivatkin sitten alustan, mihin alun voi kiinnittää. Tämä seikka helpotti tekoa, ja alusta on hyvä pitää mielessä tulevaisuudessakin. Minulle munkinnyörin teko tuli mieleen heti ensimmäisen kerran jälkeen, ja muistinkin sitten tekniikan.

muista opettaessa:

- ohjeet

- eri väriset ja paksut langat

- ei pidä kierrellä lankoja miten sattuu, vaan joka ensimmäisellä kierroksella punaiset langat ovat oikealla ylhäällä, toisella kierroksella taas vasemmalla alhaalla.

Ystävännyörien opetus meni myös hyvin. Se oli siis minulle todella tuttua puuhaa, joten sain melko pitkän ystävännyörin aikaiseksi. 

muista opettaessa:

-eri väriset ja paksut langat

- teipin liikuttaminen työn edetessä, että nyörin tekeminen on helpompaa (kannattaa tehdä kierros loppuun ennen kuin alkaa siirtämään teippiä, muuten saattaa mennä sekaisin)

- kuvaohjeet avuksi

- ei liian pitkiä lankoja

- muista tehdä kaksi solmua jokaisesta langasta

- seuraavan solmulangan oppii tunnistamaan melko nopeasti, kun se on eri lailla koholla. 

Vohvelikankaan opetus oli myös hyvä kokonaisuus. Plussaa jaettavista monisteista ja malleista!

 

 Näistä kuvioista oli helppo seurata ja tehdä kuvioita vohvelikankaalle. Kuviin voisi vielä ala-asteelaisille korostaa, että missä kohdassa lanka menee alle ja milloin päälle. Oppilaat voivat myös keksiä itse kuvioita, ja myös tämän tekniikan opettaja-opiskelija korosti sitä. Mielestäni se on oikea suunta tehdä käsitöitä; on kivempaa keksiä itse erilaisia kuvioita, ja motivaatio varmasti kasvaa.

muista opettaessa:

-tylppäkärkinen neula

- mielikuvitus rajana, oppilaat keksimään kuvioita

- vohvelikankaasta jotain muutakin kuin pyyhkeitä.

Powerpointeissa oli hyvin otettu esille niitä taitoja, joita oppilas näitä tekniikoita harjoittaessaan oppii. Etenkin nyörien teossa hienomotoriikka ja käden ja silmän yhteistyö paranee huimasti, ja myös avaruudellinen hahmotuskyky paranee. Näiden taitojen harjaantuminen tapahtuu varmasti kaikissa tekstiilitöissä. Myös eriyttämistä oli joissakin esityksissä mietitty; esimerkiksi munkinnyörin pystyi tekemään muovinarusta, joka on vaikeampi työstää. 

Opetustuokioiden pito oli hyödyllinen tehtävä, sillä omasta ja muiden opetustuokioista oppi paljon. Mikään esitys tai opetus ei ollut turha, eikä minkään opetustuokion aikana tuntunut, että jotain pitäisi opettaa eri tavalla.

Neulonta

Neulontakerralla oli hauskaa, sillä saimme opettaa muita. Ryhmässäni oli kaksi poikaa, jotka eivät olleet ennen neuloneet, ja meidän piti sitten heitä opastaa. Itseltäni neulominen käy luonnostaan, joten oli mielenkiintoista lähestyä neulontaa siitä näkökulmasta, ettei edes tiedä kuinka aloitussilmukat tehdään. Oli piristävää vaihtelua, kun opetimme heille. Kumpikaan pojista ei kuitenkaan ollut vasenkätinen, joten sitä en sitten päässyt harjoittelemaan. Täytyy harjoitella sitä sitten joskus omalla ajalla.

Tein samalla omia kokeiluitani.  Tein kokeilut 12 silmukalla. Se oli sopiva silmukkamäärä kokeiluihini. On hyvä olla neljällä jaollinen silmukkamäärä erilaisia neulepintoja ajatellen. 

Sileäneulos

Joustinneulos

Korinpohjaneulos

Helmineulos

Palmikko

Minun kokeiluni sujuivat hyvin. En ollut aikaisemmin tehnyt kuin sileäneulosta, joustinneulosta ja korinpohjaneulosta, mutta myös ennalta tuntemattomat neulokset (palmikko ja helmineulos) onnistuivat hyvin. Innostuin etenkin helmineuleesta, siitä tuli todella hienon näköistä. Palmikkoa kerkesin tehdä vain vähän, mutta kyllä se palmikolta alkoi näyttämään. En tajunnut ensin kirjan ohjeista palmikon tekemistä, mutta opettajan ohjeilla tekeminen alkoi onnistumaan. Neulonta on siis minulle kuitenkin helppoa, ja sain nopeasti tehtyä erilaisia kokeiluja, vaikka suurin osa ajastani meni yhden ryhmäläiseni neuvomiseen. Neulonnassani ei ollut ongelmakohtia, mutta silmukoiden nostamista ja virheiden korjaamista sain harjoitella ryhmäläiseni työn kanssa. Tunti oli siis todela opettavainen, sillä nyt sai oikeasti kokemusta siitä, miten opettaa täysin "ummikkoa". Itselleni neulonta on jo niin automaattista, että kaikkia vaikeita paikkoja ei tajuakaan. Tämä tunti oli hyvä palautus todellisuuteen!

Neulonta voi olla joillekin oppilaille todella vaikeaa. Etenkin, jos on vasenkätinen, niin ongelmia voi syntyä helpostikin. Kuitenkin luulisin, että oppilaat innostuvat neulonnasta, kunhan oppivat tekniikan. Minun ikäluokkani teki koulussa sukat ja lapaset, mutta ilmeisesti kaikissa kouluissa niitä ei tarvitsekaan enää tehdä. Minusta se ei ole oikein, kukas sitten neuloo kaikki villasukkamme tulevaisuudessa, jos eivät lapset neulomistakaan enää opettele? Mielestäni neulominen on sellainen taito, jota täytyy vaalia. Neulomisen kanssa on miltei sama homma kuin hiihtämisen kanssa; kaksi suomalaisten perustaitoa, joita kukaan ei enää kohta osaa.

Aiheen opettaminen on varmasti melko vaikeaa. Vaikka näyttäisi neulomisen dokumenttikameran avulla ja sen jälkeen vielä melkein jokaiselle oppilaalle yksitellen, niin tekniikka on silti vaikea oppia. Tarvitaan monta näyttämistapaa, ja neulontaoppaatkin on hyvä olla auki pöydillä. Neulonta on sellainen tekniikka, jonka haltuunottoon tarvitsee paljon toistoja. Aluksi olisi hyvä harjoitella, eikä heti aloittaa työtä. Käsiala nimittäin paranee neulonnan edetessä.

Muista opettaessa:
- Millaiset puikot, millainen lanka. Täytyy olla tarpeeksi isot puikot, ja tiukkakierteinen lanka, ettei puikko mene koko ajan langan välistä
- paksu ja vaalea lanka ainakin neulonnan harjoittelussa
- lue lankavyötteet
- näytä neulonta itse ja tee isoja tauluja eri vaiheista. Tällöin voi katsoa seuraavan vaiheen taululta eikä tarvitse aina huutaa opettajaa paikalle
- muistuta, että neulonnan osaavilta oppilailta voi myös kysyä neuvoa
- erilaisten neulepintojen opetus edistyneimmille
- neulonnan opettelu vaatii oppilailta ja opettajalta kärsivällisyyttä. Kun itse osaa neuloa, niin helposti ajattelee sen sujuvan yhtä helposti myös muilta, näin ei kuitenkaan välttämättä ole!
- kotona harjoittelun tärkeys.

Kaulahuivi

Aloitin tekemään kaulahuivia neulomalla halpojen lankojen innoittamana. Olin käymässä vanhempieni luona Savonlinnassa, ja äitini sitten osti minulle niin langat kuin puikotkin. Aloitin neulomisen jo melkein heti kauppareissun jälkeen, ja jäinkin sitten koukkuun neulomiseen, enkä olisi millään malttanut lopettaa. Siitä lähtien kaulahuivin alku onkin ollut monen iltani viihdykettä. 

 Nyt olen neulonut näin paljon: (14.10.2012)

Kaulahuivini on valmis (18.10)! 

Virkkaus

Seuraavaksi tutustuimme virkkaukseen. Se on minulle tuttua, ja pidän virkkauksen jäljestä. En ollut tosin pitkään aikaan virkannut, mutta tekotapa muistui nopeasti mieleen. Lähdimme omista lähtökohdistamme käsin virkkaamaan. Päätin kokeilla kaikenlaisten silmukoiden tekoa, että tulee varmasti kerrattua kaikki. Ensin virkkasin aloitussilmukan, ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita. En muistanutkaan, että kääntäessä täytyi tehdä ylimääräinen kääntösilmukka. Onkohan se välttämätön silmukka? Työstä tulee varmaan nätimpireunainen ja tasaisempi kääntösilmukan avulla. Perussilmukoiden jälkeen kokeilin puolipylvästä ja pylvästä. Pidin enemmän pylväästä kuin puolipylväästä, mutta molemmista tuli nättejä. Kokeilin myös kiinteitä silmukoita tehdessäni virkata edellisen silmukan toiseen reunaan, ja sitten seuraavalla kierroksella molempiin reunoihin. Molemmista tuli kivannäköisiä.

 

Kokeilujen jälkeen aloin tekemään ympyrää. Ymmärsin ensin ohjeet väärin, ja ihmettelin, kun työ lähti koko ajan kiertymään. Olinkin kaventanut työtäni aina välillä! Sitten lopulta tajusin oikean tavan ja ehdin tehdä pienen ympyrän. Yllättävän vaikeaa oli muistaa, että millä kierroksella oltiin menossa. Oppilaiden kanssa voisi merkitä jotenkin aloituskohdan. Muuten menee ihan sekaisin kierroksissa.

oikea puoli

nurja puoli

Muista opettaessa:

-kääntösilmukka, eli ylimääräinen silmukka kääntäessä

-seuraa tarkasti ohjetta erikoisia silmukoita tehdessäsi. Silmukan teon oppii kyllä nopeasti

-ole tarkkana reunoissa, ettei työ ala kutistumaan/levenemään. Pitää miettiä tarkasti, mihin pitää vielä virkata. Kokeneemmallakin virkkaajalla on tässä ongelmia

-Viivin virkkausnetissä on hyvät videot vasenkätistenkin opettamiseen. Kaverini on vasenkätinen, ja hän on valittanut monesti, että kaikki piti opetella tekemään oikeakätisesti, sillä ei osattu opettaa vasenkätisille. Nyt on helpompi opetella virkkaamaan vasenkätisesti

-virkkausnetistä löytyy myös ohjeet muiden silmukoiden tekoon

-neuvo tarkasti ympyrän/neliön tms. teko, että kaikki varmasti ymmärtävät oikean tavan
-lankavyötteestä löytyy ohjeita virkkuukoukun valintaan
-valitse vaaleita lankoja alussa, niillä on helpompi virkata
-opeta myös virkkausmerkit ja lyhenteet.
 

Virkkaus on sellainen työskentelytapa, joka varmasti tulee jokaiselle opettajalle eteen. Sen vuoksi olisikin hyvä osata virkata ja osata neuvoa siinä. Monet oppilaat varmasti innostuvat virkkaamisesta, ja heille pitäisi sitten tarjota erilaisia virkkaustöitä. Esimerkiksi kännykkäpussi ja meikkipussi ovat hyödyllisiä. Käspaikan sivuilta löytyy ideoita virkkaustöihin. 

Olen aina ollut kiinnostunut käsitöistä, mutta moneen vuoteen ei ole tullut tehtyä mitään (yhden kaulahuivin lisäksi). Tällä kurssilla kaikki työtavat ovat olleet tuttuja, mutta huomaa, että vuosien mittaan esimerkiksi kudonta oli jo unohtunut. On myös ollut mukava laajentaa osaamistaan. Esimerkiksi tässä virkkauksessa, osasin jo alunperin kaikki perussilmukat, mutta puolipylväs ja pylväs olivat unohtuneet. Nyt nekin tuli sitten kokeiltua!

Kudonta jatkuu

Neljännen kerran aloitin tupsun teolla. Hennalla oli vielä hieman oma kudontatyönsä kesken, joten ehdin hyvin tekemään vielä yhden tupsun. Olen tehnyt tupsuja todella paljon, ala-asteella ne olivat luokassamme suuri hitti. Sen vuoksi tupsun teko luonnistui helposti ja muistin kaikki tekovaiheet. Ensin siis leikataan pahvista kaksi ympyränmuotoista palaa, joissa on reikä keskellä. Sen jälkeen aloitetaan vain laittamaan lankaa reiästä ja molempien pahvinpalojen ympärille. Lanka kannattaa olla kaksinkerroin, ettei tupsun tekemisessä mene niin pitkään. Lankaa siis laitetaan pahvin ympärille niin paljon, että reikä menee umpeen. Loppuvaiheessa kannattaa käyttää vaikkapa neulaa apuna. Kun reikä on täynnä lankaa, niin sen jälkeen leikataan pahvinpalojen välistä langat katki, sitten laitetaan pahvinpalojen väliin lanka ja kiristetään. Pahvinpalat leikataan irti ja tasoitetaan langat. Tupsu on valmis! 

Oma tupsuni on kaksivärinen. Se onnistui hyvin, sillä lankaa on tarpeeksi ja langat ovat myöskin melko tasaisen pituiset. 

Muista opettaessa:

- lankoja ei tarvitse päätellä

- kaksiväristä tupsua tehdessä saattaa olla vaikeaa hahmottaa, että mihin kohtaan eri värit sitten tulevat. Neuvo!

- pahvinpaloja on oltava kaksi 

- lankoja voi siistiä lopuksi.

Tupsun valmistumisen jälkeen sain aloittaa oman kudontatyöni. Siirsimme Hennan kanssa hänen työtään kudontakehyksessä alaspäin siten, että molemmissa töissä on yhtä pitkät langat. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kaikki langat menevät oikeisiin kohtiin. Meillä nimittäin jäi melkein huomaamatta joidenkin lankojen hypyt väärään paikkaan. Työn siirtämisessä on hyvä olla pari, sillä lankoja on vaikea saada tiukaksi yksin. 

Kun saimme kiristettyä langat, oli aika aloittaa työ. Ensin kudoin pari kerrosta jätekuteella. Sen jälkeen aloitin kutomaan suunnitelmani mukaan. Suunnitelmani oli seuraavanlainen:

Vuodenajaksi valitsin siis talven. Talvesta minulle tuli taas mieleen joulu, joten kudontatyön väritys on hieman joulumainen. Melko alkuun suunnittelin tekeväni kiertopujotuksia, sitten helmikudontaa, keskelle jotain erikoislankaa, sitten taas helmikudontaa ja kiertopujotusta. Värityksenä valkoinen ja punainen, ja lankavalintana puuvillakude. En halunnut poppanakudetta, sillä olen aina kutonut poppanakuteella ja halusin vaihtelua. En myöskään pidä siitä, että poppanakude menee niin paljon kasaan kutoessa.

Kun aloitin kutomisen, innostuin niin "tavallisesta" kutomisesta, että unohdin tehdä kiertopujotukset alkuun. Ei se kuitenkaan haitannut, ja sain ne tehtyä kuitenkin työn loppuun. Kutomisessa täytyy olla tarkkana; onko kääntänyt viriön vai ei, ja onko kiristänyt vai ei. Nopeasti tähänkin hommaan tulee rutiini, ja kutominen alkaa sujua. Minun työni onnistui mielestäni todella hyvin, sain reunat tehtyä kauniisti ja erikoislankani on erittäin hyvä valinta. Helmikudontakin onnistui. Valmiista työstä tuli suunnitelman mukainen (lukuunottamatta yhtä kiertopujotusriviä).

Muista opettaessa:
-Oppilaille voisi olla selkeästi vaikka taululla kuvat ja ohjeet kutomiseen, että sieltä olisi sitten helppo tarkistaa seuraava työvaihe (milloin täytyy kääntää viriö jne.)
- päättelyn tarkka neuvominen
- erilaisten kudontatekniikkojen opetus, ei kannata opettaa montaa kerralla, muuten menee vain sekaisin. Ala-asteelaisille tavallinenkin kudonta saattaa riittää, mutta voi ottaa mukaan esimerkiksi helmikudonnan
- tarkkuutta työhön, ettei kudonta ala kutistumaan tai levenemään reunoista!
-alkuun ja loppuun jätekuteet, tarkista ennen kuin annat luvan lankojen leikkaamiselle
-tarkista kaikkien langat ennen kuin oppilaat aloittavat kutomaan
-kaikille oppilaille kirjat, mistä seurata eri työvaiheita (lankojen laitto ja työn poisotto kehyksestä). Kunhan seuraa tarkasti ohjeita niin osaa tehdä vaikeatkin työvaiheet. 

Kouluilla voidaan tehdä myös itse kehyksiä kudontaan, jos niitä ei ole. Kudontakehyksiä kannattaa kuitenkin mielestäni hankkia, sillä kudonta on hauskaa, ja ainakin itse toivoisin sitä saavani opettaa. Kudontakehyksiä tarvitsee siis hankkia vain puolelle luokkaa, sillä kudonta tapahtuu pareittain samassa kehyksessä. Kudonta on melko olennaista mielestäni käsityötaidoissa, joten jossain vaiheessa olisi hyvä sitäkin tehdä.

Kudonta

Kolmannella kerralla aloitimme tutustumaan kudontaan. Kudonta on tarkoitus tehdä pareittain, jotta kudontakehyksiä ei tarvitse niin montaa. Aluksi otimme kehyksen ja laitoimme loimen kehykseen. Siinä täytyi olla tarkkana ja seurata ohjeita kirjasta pareittain. Jos kudonnan ottaa ala-asteella oppilaiden kanssa niin opettajan täytyy olla melkoisen tarkkana; langat menevät helposti väärin. Kuitenkin, kunhan malttaa seurata ohjeita ja kyselee osaavalta kaverilta neuvoa niin kyllä loimen laittaminen onnistuu. Lankojen laittamisen vaiheita en ala tähän kirjoittamaan, mutta ne löytyvät esimerkiksi täältä. Loimen laittamisen jälkeen opettaja näytti meille itse kudonnan. Itse olin kutonut joskus aikaisemminkin, mutta taidot ovat hieman ruosteessa. Tärkeää kudonnassa on korostaa "jätekuteen" kutomisen merkitystä alkuun (ja loppuun). Jätekudetta tarvitaan, jottei työ purkaannu. Jätekude myös tasoittaa loimen ennen varsinaisen työn aloittamista. Jokaiselta oppilaalta täytyy tarkistaa jätekude.

Itse kudonta menee seuraavasti: 1) heitä kude viriöön, jätä kude hieman kaarelle 2) vaihda viriö kääntämällä viriöpuu toiseen asentoon 3) paina äsken heittämääsi kudetta lastalla itseäsi kohti. Näitä toimintoja jatketaan niin pitkään kunnes työ on valmis.

Tällä kerralla Henna aloitti meidän kudontakehyksemme käytön, joten minä aloin tekemään palmikoita. Palmikoiden lisäksi olisi saanut kokeilla neulahuovutusta ja tupsujen tekemistä, mutta minä aloitin palmikoinnista. Ensin tein ystävännauhan makramee-tekniikalla ja sen jälkeen siirryin palmoikointiin. Kokeilin 4-lankaista ja 5-lankaista palmikointia. Pidin enemmän 5-lankaisesta palmikoinnista, sillä siitä tuli nätimmän näköistä. Palmikointini onnistui hyvin, kunhan vain malttoi seurata kirjan ohjeita. Pian palmoikoinnin muisti ulkoa ja sitä oli helppo tehdä (juttelukin onnistui samaan aikaan). Palmikoinnilla saa kivannäköisiä avaimenperiä, rannekoruja ja vöitä; hyvä idea käsityötuntien välityöksi. Palmikoinnista ja makrameesta varmasti ala-asteelaiset pitävät, ainakin itse olin innoissani näiden tekemisestä pienempänä. 

Muistettavia seikkoja:

-valitse erivärisiä lankoja, on helpompi erottaa missä kohdassa ollaan menossa

-valitse myös samanpaksuisia lankoja, jotta työstä ei tule epätasainen. Lisäksi kaikki langat näkyvät hyvin työssä, jos ne ovat samanpaksuisia

-teippaa työ tiukasti kiinni pöytään

-seuraa tarkasti kirjan ohjeita.